Hoitoaikoja on tarjolla normaalisti Sievissä pääsiäisen jälkeen, ota yhteyttä, olet lämpimästi tervetullut!
Helsingin seuraavat vapaat ajat Bulevardilla: 28, 29.4. sekä 27.5.2022, ota yhteyttä ja varaa aika!
Ohessa kerron kokemuksestani lievässä aivoinfarktissa, josta olen toipunut. Lääkärin ohjeistuksen mukaan normaalit rutiinit ovat paras keino toipumiseen. Olen ottanut asiakkaita vastaan entiseen malliin, koska nautin työstäni ja voin hyvin. Kun hoidan asiakkaitani, voimaannun joka kerta myös itse ja saan energiaa asiakaskohtaamisissa.
Sain jokin aika sitten lievän aivoinfarktin, josta toivuin toiminta- ja työkykyiseksi. Onni onnettomuudessa, sivulöytönä tutkimuksissa ilmeni muutakin korjaustarvetta, joka tapahtuu ajallansa.
Kohtauksen jälkeisenä yönä minut herätettiin klo 2. Ikään kuin minulta kysyttiin ja näytettiin kahta tietä, jonka risteyksessä olin, kumpaa haluan kulkea: loivasti alaspäin viettävää, jossa lääkepurkkirivi yöpöydällä kasvaa kasvamistaan, ja lopulta vain kuihdun pois, vaiko elämän tietä. Minä kysyin itseltäni monta kertaa uudestaan ja uudestaan kumpaa tietä haluan mennä. Vaikka sanoin heti, että no elämän tietä tietysti, mutta se kysymys kysyttiin niin monta kertaa, että tunsin oman vastauksen ihan oikeasti olevan totta joka solussa koko kehossa. Aloin listata miksi haluaisin mennä elämän tietä: istua kesäiltana kalliolla, tuijottaa merta ja tähtiä, nähdä lasten ja toivottavasti myös lastenlasten elämää, olla terve ja elinvoimainen itse, tehdä tätä työtä, josta nautin. Sanoin monta kertaa itselleni: haluan elää ja että minun pitää toistaa sitä mielessäni niin monta kertaa, että joka elin, kehon osa ja solu tietää, että niiden tärkein tehtävä on pitää minut, ei vain hengissä, vaan niin elinvoimaisena kuin se minulle on mahdollista. Tunsin, miten veri lähti eri tavalla kiertämään, elinvoima lisääntyi, piti alkaa pistää sanoja ylös. Mutta nyt elän itselleni niin, että kunnioitan ja rakastan kehoani ja sen rajoja, en pakota enkä puske, rakastaen minua,rakastan sinua.
Ja jos tunnen läheltä huolienergiaa minusta, suodatan sen pois ja otan siitä itselleni vain myötätunnon ja rakkauden.
Elämä on konkreettisesti osoittanut, miten voimakas vaikutus meidän sanoillamme on, punnitkaamme siis tarkoin kaikki ajatuksemme ja sanamme, ne kun ihan oikeasti luovat meidän todellisuuttamme alitajuntamme kautta. Joskus aiempina vuosina on ollut kausia, jolloin on tuntunut, etten oikein löydä paikkaani tässä maailmassa ja olen ajatellut, olisko vain helpompi, jos lipuisi pois. Viisas kehoni opettaa nyt, miten pyhää kaikki elämä on.
Vuosi sitten, toisena koronapääsiäisenä, elin ”sieluni pimeää yötä”, joka auttoi vapauttamaan kuolemanpelkoani. Ei niin, että pelkäisin tautia tai olisin sen sairastanut, vaan niin, että pelkäsin, että sen myötä vapauteni vietäisiin erilaisin pakkokeinoin, vapaus kun on tärkeimpiä elämänarvojani.
Infarktin jälkeen Kokkolan keskussairaalassa sain parhainta ja asiantuntevinta hoitoa, mitä voin kuvitella, oli ihana nähdä miten ihmisillä todella on sydän paikallaan, äärettömän kiitollinen olen siellä kaikista kohtaamisista🙏🏻❤️.
Viime kuukaudet ovat olleet onnellisimpia aikoja. Syksyllä sain voimakkaan ajatuksen tulla takaisin kotipaikkakunnalleni, vaikka vielä elokuussa kummipojan rippijuhlissa kuulin itseni sanovan, että en usko koskaan tänne palaavani. Sain myös ohjauksen luoda ystävän kanssa yhteinen liiketoiminta, Huilikulma. Nämä kaikki sekä rakkaat: perhe, uudet ja vanhat ystävät, luonto lähellä, ovat tuoneet onnellisuuta, rauhaa ja merkityksellisyyttä, turvan tunnetta ja iloa. Elämä on opettanut todella olemaan tekemättä pitkän tähtäimen suunnitelmia, elämään hetki ja päivä kerrallaan, luottaen ja kiittäen kaikesta, tuntien, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikesta voi löytää hyvää, elämä ohjaa juuri siihen suuntaan, mihin on hyvä mennä ❤️🙏🏻Vesterisen sanoin:”kuolla onnellisena”, siinä tavoiteltavaa.
