Elämä järjestää meille kaikille monia pysähdyspaikkoja, jolloin on pakko seisahtaa kriittisesti katsomaan omia valintoja, elettyä elämää. Näille pysähdyspaikoille ohjailee meidän korkein viisain itse, välillä ei niin kovin lempeällä otteella, etenkin jos tällainen minun kaltainen jääräpää on kyseessä. Ja yleensä tällaisessa kohdassa korjataan parhaimman tietämyksemme mukaan kurssia, jos havaitaan jossain kohtaa harhautuneen omalta polultaan. Aina ei kuitenkaan oppi mene perille ja kohta ollaan taas ehkä vielä kriittisemmässä pisteessä oman elämän suhteen.
Tämmöistä pysähdyspaikkaa minullekin tarjottiin keväällä 2022, kun sain mikroaivoinfarktin. Ymmärsin kyllä siinä kohtaa, että olin onnekas, kun jäin henkiin, mutta en tiedostanut tarpeeksi syvästi varoitusta, jota elämä tarjoili. Olin elänyt miellyttämällä muita, en ollut osannut laittaa itselleni rajoja, sanoa ei, tiedätte kyllä, kilttien tyttöjen tarinaa. Asetin muiden tarpeita omieni edelle, koska en edes tiedostanut mitä itse halusin tai en halunnut. Tuossa kohtaa tein kyllä hieman korjausliikkeitä, mutta en tarpeeksi. Tarvittiin vielä toinen pysäytys.
Jossakin sisimmässäni olen aina tiennyt, että minun elämäntehtävääni kuuluisi jollakin tapaa opettaminen. Kun sitten sain viime vuodenvaihteessa uuden kohtauksen, minulta katosivat muutamaksi tunniksi sanat. Ehkä se oli yläkerran huumoria; jos et nyt ala laittaa itseäsi oman elämäsi ykkösprioriteetiksi, tämmöistä loppuelämää olisi tarjolla. Tai ehkä tuo taipumus on geeneissä, vaarillani (jota en koskaan ehtinyt tavata) on ollut samanlainen kokemus. Tai ehkä se on karmaa edellisistä elämistä. Hyvin todennäköisesti se on sekoitus kaikkia näitä.
Nämä kokemukset kuitenkin ovat olleet suurimpia siunauksia elämässäni, jotta rohkenisin alkaa elämään vihdoinkin minun näköistä elämää, purkamaan tunnekuormaa, jota minulle erityisen erityisherkkänä oli kertynyt saavikaupalla. Nyt terveyshaasteet pakottivat minut selkä seinää vasten niin, että ei ollut vaihtoehtoja, jos haluaisin olla elossa. Oli pantava uusiksi ruokavalio, ihmissuhteet, työasiat, riippuvuudet, monet muut. Itsestään selvää olisi, että alkoholinkäyttö olisi se, josta aloittaisin. Kohtaus tarjosi minulle ”hyvän syyn” kieltäytyä alkoholista. Se olikin ollut suurin masennuksen ja pahan olon aiheuttaja liian monta vuotta. Se ei ollut ongelma, mutta kieltämättä viikonlopun rentouttavista viinilasillisista oli tullut tapa. Kyllähän se on vähän kirpaissut, kun ei enää ystäviltä tullut kutsuja mökkiviikonloppuihin tai saunailtoihin. Mutta silti tärkeintä ja ihaninta on ollut oma olotila tässä päätöksessä. Ruokavalion suhteen olin kokeillut kaikki mahdolliset ja mahdottomat dieetit, mutta paino vain nousi ja panin sen vaihdevuosien piikkiin. Mutta stressistähän kaikki johtui, koska kun sitä sain taltutettua, paino alkoikin tippumaan, toki ruokavaliomuutoksen keinoin.
Ihmissuhteet ovat olleetkin se vaikein asia. Oli pakko alkaa olemaan rehellinen itselleen, jokaisessa ihmissuhteessa sanoa suoraan miltä minusta itsestä tuntuu, se onkin yllättävän vaikeaa! Silläkin uhalla, että tulee torjutuksi, hylätyksi tai minua vastaan hyökätään. Mutta jatkuva myöntyminen, alistuminen, konfliktien välttäminen oli johtanut ylikuormittumiseen ja terveyshaasteisiin, kun en antanut itselleni lupaa olla se, joka olen. En ole tiedostanut missä kulkee minun itseni rajat. Se on varmasti ollut haasteellista omalle lähipiirilleni, kun olen nostanut vuosiakin vanhoja kissoja pöydälle. Mutta minusta sisältä tuleva paine tähän on ollut niin valtaisa, etten ole voinut muuta.
Tulevaa en voi ennustaa, mutta tiedän, että olen oikealla tiellä vihdoin nyt. Haluan, että se tie jatkuu kauas horisonttiin ja että se on maalattu ihanilla kirkkailla väreillä ja että siinä on paljon tähtipölyä, tähtihetkiä elämässäni. Ainakin näillä kokemuksilla voin toimia varottavana esimerkkinä muille, sillä kaikki vaikuttaa todellakin kaikkeen, me olemme psykofyysisiä kokonaisuuksia ja lisäksi meillä on henkinen olemuspuoli. Olen omassa elämässäni keskeneräinen, mutta silti minulla on työkaluja taskussani, joilla voin auttaa sinua palautumaan, antamaan keinoja olla ennen kaikkea uskollinen ja rehellinen itselle, se lienee elämämme tarkoitus<3
